Vähän jää vaisuksi Lapin taika-näyttelyn anti. Nuoremman polven lappalaistaidetta edustavat kunniakkaasti Maija Karma, Helena Junttila, Outi Pieski, Jussi Niva ja Rosa Liksom. Muiden teokset eivät jääneet mieleen. Kittilän voimakaksikko Reidar Särestöniemi ja Kalervo Palsa ovat liian vähäisellä teosmäärällä esillä. Mielestäni taiteilijoita olisi voinut karsia. Esillä on liian montaa tyylisuuntaa, joten kokonaisuus kärsii. Minäkin lähdin Hyvinkäältä katsomaan Särestöniemeä ja Palsaa ja olisin halunut nähdä heitä paljon enemmän.
Näyttelyn kuratoinnin ideana on, että teoksissa esiintyy Lapille ominaisia asioita kuten sääsket, kylmyys ja lumisuus, tunturimaisemat vaivaiskoivuineen, kansallispuvut ja porot. Särestöniemi on kuvannut paljon erämaita ryhmäkylineen ja Palsa on konkretisoinnut sisäisen kylmyyden viluiseksi ihmiseksi ja lumiseksi huoneeksi, vaikka ikkunasta näkyy kesämaisema. Ironista, että hän kuoli keuhkokuumeeseen mökissään. Einari Junttilan suuri teos lumimyrskystä on paljon perinteisempi lappalainen maisema kuin yleensä kuvatut revontulet.
Lopuksi haluan mainita kokoelmista ihanan Ellen Thessleffin teokset. Hänen värinsä hakevat vertaistaan vielä tänä päivänäkin. Hän on aliarvostettu Helene Schjerfbeckin rinnalla, vaikka tämän moderni kausi ja omat muotokuvansa ovat ainutlaatuisia. Kun katsoo Helenen lopunajan kasvoihin, niin katsoo todella kuolemaa silmästä silmään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti